Uusia tuulia hääkuvaukseen – mutta omalla tavalla.
En ole koskaan ollut trendien perässä, mutta viime aikoina minua alkoi erityisesti kiinnostaa seurata, mihin suuntaan hääkuvaus on menossa. Trendeissä on tänä vuonna paljon, mikä puhuttelee: suora "salama naamaan", pehmeämmät sävyt, analoginen tunnelma, leikkisät kuvakulmat ja vähän enemmän rosoa.
Mua kiehtoo erityisesti se, miten editorial-henkisyys ja luonnollinen aitous kulkevat nyt käsi kädessä. Ei enää joko-tai, vaan sekä-että. Pehmeämmät, orgaaniset sävyt, mustavalkoinen point-and-shoot -estetiikka, kuvakulmat, jotka eivät ole "täydellisiä" vaan kiinnostavia – niissä on jotain, mikä tuntuu.
Ihanaa, että esimerkiksi tämä päivän "pakollisiin" kuuluva perhekuvien osuus näyttää saavan uuden muodon. Ei enää jäykkiä rivejä, vaan läheisyyttä ja liikettä vaan lempeitä monipuolisempia yhteiskuvia joihin halutaan panostaa nyt enemmän <3.
Haluan ehdottomasti tuoda näitä sävyjä ja ideoita omaan tekemiseeni. Mutta mulle tärkeintä on, että mikään trendi ei ohita sitä, mikä on mun ydin. Mun työ ei ole vain kuvien tekemistä. Se on sitä, että joku voi mun kameran edessä olla hetken ihan rauhassa. Tulla nähdyksi, ei vain kuvatuksi.
Suomessa arvostetaan rauhaa, aitoutta, sellaista hiljaista voimaa. Siksi mietin aina, miten nämä uudet ideat voi kääntää meille sopiviksi – niin, että ne eivät tunnu päälleliimatuilta, vaan aidosti omilta. Haluan rakentaa kauniin, tehokkaan ja herkän kokonaisuuden, jossa näkyy inspiraatio mutta kuuluu myös sydän.
Siksi uskon, että kuvaus voi olla rohkea, leikittelevä ja trendikäs – mutta silti lämmin, rehellinen ja tunne edellä.
Minulle tämä ei ole koskaan ollut pelkkää estetiikkaa. Se on katse. Se on yhteys.
Ja siinä haluan pysyä, vaikka ympärillä tuulee.