Voiko kamera nähdä sinut lempeästi?
Moni jännittää kuvausta etukäteen – ikään kuin pitäisi suojella itseään katseelta, joka ei käänny pois. Mutta itse kuvauksessa tuo jännitys usein haihtuu. Silloin ei tarvitse enää esittää mitään. Saa vain olla.
Asiakkaani kertovat usein, että minun seurassani on rauhallista olla. Että he tuntevat tulevansa nähdyiksi –
ei vain kuvatuiksi. Se ei synny tekniikasta tai poseerauksista, vaan tavasta, jolla katson ihmistä kameran takaa.
Minun työni ei ole luoda sinusta jotain muuta. Se on auttaa sinua näkemään, että sinä riität.
Kamera näkee joskus sen, mitä emme itse huomaa – lempeyden, voiman, haurauden tai toivon.
Ja kun katsot kuvaa myöhemmin, voit nähdä siinä jotain, mikä on ollut sinussa koko ajan.
Ehkä sinäkin kaipaat tulla nähdyksi näin – lempeästi.
Olen vakuuttunut siitä, että kuvaus on paljon enemmän kuin vain kuvia.
Voiko se jopa olla syvällinen kokemus, joka auttaa näkemään itseä lempeämmin?
Tämä blogisarja on matka sen tutkimiseen – pienin askelin.