Hosumisen hinta – miksi palvelu ei aina vastaa toiveita (ja mitä tehdä toisin)
Ei olla hetkeen ehditty bloggaamaan. Miksi? No, sama syy kuin miksi moni muukaan asia nykyään ei vaan toimi: 100500 asiaa samaan aikaan. Juostaan oravanpyörässä, hoidetaan kaikki vähän sinnepäin. Klikataan “ok ok hyväksyn” ehtoja lukematta, skipataan ohjeet ja toivotaan, että toinen osapuoli – se palveluntarjoaja – jotenkin:
a) lukee meidän ajatukset
b) tekee just niin kuin me halutaan (vaikka ei itsekään tiedetä mitä halutaan)
c) ja lopputulos on vielä parempi kuin mitä osattiin toivoa.
Spoileri: näin ei käy.
Otetaan esimerkki hääkuvauksesta. Tää ei ole yhden tapauksen tarina, vaan geneerinen katastrofipaketti mun ja kollegoiden kokemuksista.
Hääparin näkökulma:
Järjestetään häät. Halutaan koko päivän dokumentaarinen kuvaus (kai?) – kaikkea kivaa ja mielellään max 1000 € budjetilla. Tykästyttiin Maija Meikäläiseen Instassa. Ihania kuvia! Upea valo! Hetken taltiointi! Ne värit! Halutaan tommoset. Ja ei missään nimessä pönötyskuvia.
Laitetaan viestiä. Kuvaaja vastaa ripeästi ja ehdottaa tutustumispalaveria. Käydään kaikki läpi. Oli tosi hyvä fiilis. Budjetti vähän venyy, mutta hei – kerran elämässä! Sovitaan: ei pönötystä, kuvaajan tyyli vastaa täysin hääparin visioita. Soppari allekirjoitettu, varausmaksu maksettu. Jes!
Hääpäivä tulee. Kaikki meni ihanasti – ohi tosin yhdessä hujauksessa. Sneakit saapuu muutamassa päivässä. Ihania!
Sitten tulee koko galleria… ja alkaa draama.
Missä ne pönötyskuvat, missä katsotaan kameraan?
Miksei kaikki kuvat ole light and airy -tyyliä?
Missä on Kimmo-sedän kanssa otetut kuvat?? (Kimmo-setä ei muuten koko päivänä poistunut baarista, ja kerran sieltä lähtiessään tuli valokuvaajalle selittämään että “mäkin oon nuorena kuvannu hei.”)
Missä on kuvat meidän upeista pöytäkoristeista?? (Niistä muutamasta feikkikukasta ja eukalyptusnippusomisteesta, joita kuvaaja tuli varta vasten puoli tuntia etukäteen kuvaamaan.)
Ja sitten niitä muita – välillä naurettavan absurdeja – kohtauksia, joissa odotukset eivät vastaa todellisuutta.
Vaikka todellisuus olisi kaunis ja autenttinen, niin pettymys syntyy siitä, että… no, hosuttiin.
Miksi näin tapahtuu?
Koska ei lueta ehtoja eikä sopimusta. Siinä lukee kaikki:
– mitä saat ja mitä et
– milloin saat
– millä tyylillä saat (kts. portfoliosta)
– mitä kuvaaja lupaa
– milloin kuvaaja on paikalla ja mitä hänen työtehtäviinsä kuuluu
– julkaisuoikeuksista erityisesti: kuvaajalla on oikeus käyttää kuviaan portfoliossa. (Tähän vastataan aina “joo ei ongelmaa” – kunnes onkin ongelma.)
Miten tämä vältetään?
✨ Älä hosu.
✨ Valitse kuvaaja portfolion perusteella. Tykkäätkö tyylistä? Jos et, siirry eteenpäin.
✨ Lue hinnasto (netissä tai kysy lisää). Meneekö budjettiin vai ei?
✨ Käy kaikki kysymykset läpi palavereissa.
✨ Jos jokin mietityttää – älä oleta. Kysy.
✨ Lue palautteet.
✨ Lue sopimus. Kunnolla. Ei sormien välistä.
✨ Luota ammattilaiseen. Me halutaan tehdä työ hyvin – kerran ja kunnolla. Se on meidän kunnia-asia.
Valokuvaaja ei ole pelkkä taiteilija – hän on yrittäjä ja asiakaspalvelija. Me halutaan, että teille jää paras fiilis ikinä.
Ei riitoja eikä selittelyjä. Ei katkeraa jälkimakua.
Hyvä yhteistyö ei ole sattumaa – se on rauhassa tehtyjä päätöksiä ja yhteistä ymmärrystä.
💛 Kiitos, kun luit tämän tekstin loppuun asti. Jos jaksoit pysähtyä, oot jo askeleen lähempänä onnistunutta yhteistyötä – ihan missä tahansa palvelussa.
Jos etsit hääkuvaajaa Helsingissä ja arvostat luotettavaa asiakaspalvelua, rentoa, dokumentaarista ja esteettisesti ajatonta lähestymistapaa, laita rohkeasti viesti, jutellaan lisää - rauhassa.
